Pieni Leijona

Pieni Leijona ei lukeudu klassisten, muinaisten tähdistöjen joukkoon. Siksi sillä ei ole mytologista taustahistoriaa. Tähdistön nimeäminen tapahtui 1930-luvulla ja se oli muistiinjäävä virhe, joka on säilynyt näihin päiviin saakka. Lisätessään kreikkalaisia kirjaimia tähtiin, tähtitieteilijä Francis Baily, ei epähuomiossa huomannut, että Pieneen Leijonaan jäi lisäämättä kirjain alfa. Hän antoi vahingossa yhdelle kirkkaimmista tähdistä vahingossa kirjaimen beta, joka on säilynyt käytössä tähän päivään asti.
 
Kuvio ja sijainti:Pieni Leijona
Pienemmän Leijonan tähdistö sijaitsee Leijonan ja Ison Karhun välissä pohjoisella taivaalla. Pienellä Leijonalla on useita kaksoistähtiä, kuten 40 Leo Minoris ja 11 Leo Minoris, jonka kirkkaus vaihtelee 372 päivän jaksoissa magnitudien 6.3 ja 13 välillä.
 
Rektaskensio: 09t 22m – 11t 06m
Deklinaatio: +22° – +41°
 
Kirkkain tähti: Praecipua (46 LMi)
 
Mytologia:
Koska Pieni Leijona ei tullut tähdistöihin kuin vasta vuonna 1687 Johannes Heveliuksen esittelemänä, tällä tähdistöllä ei ole kreikkalaista syntytarinaa ja mytologista juuria. Hevelius lisäsi Pienen Leijonan tähtikarttaansa 1690 vain pienenä täytekuviona. Gdańskilainen tähtitieteilijä nimesi tähtiä jopa kreikkalaisten kirjaimien mukaan, ja vuonna 1930 siitä tuli yksi kirkkaimmista tähdistä, kreikkalaisen beta-kirjaimen liityttyä siihen.
 
Paras havainnointiaika: Kevät
 
Naapuritähdistöt: Iso Karhu, Leijona, Krapu, Ilves