Tähdistö Ilmapumppu

Ilmapumppu (Antlia)
Ilmapumppu · Kirkkain tähti: α AntliaeNäytä tähdistö tähtirekisterissä

Tietokortti

Latinankielinen nimi
Antlia (Ant)
Kirkkain tähti
α Antliae (α Ant)
Suhteellinen kirkkaus
4,25 mag
Hipparcos-luettelo
HIP 51172
Pinta-ala
239 deg² (sija: 62/88)
Rektaskensio
9h 26m 56s – 11h 05m 55s
Deklinaatio
-40° 25' 29'' – -24° 32' 33''
Naapuritähdistöt
Vesikäärme, Kompassi, Purje, Kentauri

Näkyvyys

Pohjoinen taivasBerlin
Eteläinen taivasSydney
näkyvissäosittain näkyvissäei näkyvissäklo 22 paikallista aikaa, vähintään yhtenä päivänä kuukaudessa

Tähdistö Ilmapumppu

Ilmapumppu on eteläisen pallonpuoliskon tähdistö. Sen kirkkain tähti on α Antliae, jonka näennäinen kirkkaus on vain 4,25 mag. Se sijaitsee lähellä Argo-laivan tähtikuviota, joka jo antiikin aikana kuului eteläisen taivaan tunnetuimpiin tähdistöihin. 1700-luvun tähtitieteilijät kuitenkin jakoivat Argo-laivan kolmeen osaan, koska se tuntui heistä liian suurelta ja vaikeasti hahmotettavalta. Näin syntyivät laivan Köli (Carina), Peräkeula (Puppis) ja Purje (Vela). Ilmapumppu sijaitsee Purjeen pohjoispuolella.

Historia

Ranskalainen teologi Nicolas-Louis de Lacaille, joka omisti elämänsä tähtitieteelle, geodesialle ja matematiikalle, otti käyttöön 14 uutta eteläisen pallonpuoliskon tähdistöä. Vuonna 1750 hän lähti nelivuotiselle matkalle Hyväntoivonniemelle muun muassa havainnoimaan eteläisen taivaan tähdistöjä. Matkallaan hän luetteloi lähes 10 000 tähteä. Uudet tähdistönsä Nicolas-Louis de Lacaille nimesi enimmäkseen teknisten laitteiden mukaan. Näin syntyivät tähdistöt Kuvanveistäjä, Sulatusuuni, Veistotaltta, Ilmapumppu, Maalari, Mikroskooppi, Verkko, Oktantti, Heilurikello, Kompassi, Pöytävuori, Kaukoputki, Kulmaviivoitin ja Harppi. Lisäksi hän jakoi suuren, jo antiikin aikana tunnetun Argo-laivan tähdistön kolmeksi tähdistöksi: Köliksi, Peräkeulaksi ja Purjeeksi. Hänen eteläisen taivaan tähtiluettelonsa ilmestyi vuonna 1763, vuosi hänen kuolemansa jälkeen, nimellä ”Coelum Australe Stelliferum”. Hänen 14 uudelle tähdistölleen on yhteistä, että ne koostuvat suhteellisen himmeistä tähdistä.

Saksalainen insinööri ja fyysikko Otto von Guericke keksi ilmapumpun vuonna 1650. Muutamaa vuotta myöhemmin, vuosina 1658/59, irlantilainen luonnontutkija Robert Boyle ja englantilainen fyysikko Robert Hooke kehittivät ilmapumppua edelleen. Nicolas-Louis de Lacaille oli niin innoissaan ilmapumpun keksinnöstä, että hän nimesi tähdistön sen mukaan. Hän antoi sille nimen ”Antlia Pneumatica”.