Tietokortti
- Latinankielinen nimi
- Circinus (Cir)
- Kirkkain tähti
- α Circini (α Cir)
- Suhteellinen kirkkaus
- 3,18 mag
- Hipparcos-luettelo
- HIP 71908
- Pinta-ala
- 93 deg² (sija: 85/88)
- Rektaskensio
- 13h 38m 43s – 15h 30m 22s
- Deklinaatio
- -70° 37' 28'' – -55° 26' 11''
- Naapuritähdistöt
- Susi, Kentauri, Kärpänen, Paratiisilintu, Etelän kolmio, Kulmaviivoitin
Näkyvyys
Tähdistö Harppi
Harppi on eteläisen pallonpuoliskon tähdistö. Se on osittain sirkumpolaarinen etelänavan suhteen. Tämä tarkoittaa, että osa sen tähdistä on niin lähellä taivaannapaa, etteivät ne Sydneystä katsottuna koskaan laske. Osa tähdistöstä on siellä siis koko vuoden horisontin yläpuolella.
Se on taivaankannen neljänneksi pienin tähdistö, ja se sijaitsee Kentaurin tähdistön etukavioiden ja Etelän kolmion tähdistön välissä. Kirkkaiden tähtien α Centauri ja β Centauri läheisyys saa Harpin tähdistön näyttämään vieläkin vaatimattomammalta. Toisaalta nämä kaksi tähteä ovat myös hyvä apu tämän tähdistön löytämisessä. Harpissa sijaitsee Circinus-galaksi, joka on noin 13 miljoonan valovuoden päässä ja yksi lähimmistä aktiivisista galakseista. Koska se on Linnunradan vyön takana, se löydettiin vasta vuonna 1977.
Historia
Ranskalainen teologi Nicolas-Louis de Lacaille, joka omisti elämänsä tähtitieteelle, geodesialle ja matematiikalle, otti käyttöön 14 uutta eteläisen pallonpuoliskon tähdistöä. Vuonna 1750 hän lähti nelivuotiselle matkalle Hyväntoivonniemelle muun muassa havainnoimaan eteläisen taivaan tähdistöjä. Matkallaan hän luetteloi lähes 10 000 tähteä. Uudet tähdistönsä Nicolas-Louis de Lacaille nimesi enimmäkseen teknisten laitteiden mukaan. Näin syntyivät tähdistöt Kuvanveistäjä, Sulatusuuni, Veistotaltta, Ilmapumppu, Maalari, Mikroskooppi, Verkko, Oktantti, Heilurikello, Kompassi, Pöytävuori, Kaukoputki, Kulmaviivoitin ja Harppi. Lisäksi hän jakoi suuren, jo antiikin aikana tunnetun Argo-laivan tähdistön kolmeksi tähdistöksi: Köliksi, Peräkeulaksi ja Purjeeksi. Hänen eteläisen taivaan tähtiluettelonsa ilmestyi vuonna 1763, vuosi hänen kuolemansa jälkeen, nimellä ”Coelum Australe Stelliferum”. Hänen 14 uudelle tähdistölleen on yhteistä, että ne koostuvat suhteellisen himmeistä tähdistä.
Harppia arvostettiin jo keskiajalla suuresti geometriassa, suunnittelutyössä ja kosmisen järjestyksen tutkimisessa. Myös varhaiselle merenkululle se oli tärkeä apuväline, sillä sen avulla määritettiin sijainti avomerellä. Harppi ikuistettiin taivaankanteen hieman avattuna.
