Tähdistö Tukaani

Tähdistö Tukaani

Tukaani on eteläisen pallonpuoliskon tähdistö. Se on sirkumpolaarinen etelänavan suhteen. Tämä tarkoittaa, että sen tähdet ovat niin lähellä taivaannapaa, etteivät ne Sydneystä katsottuna koskaan laske. Tähdistö on siellä siis koko vuoden horisontin yläpuolella. Tukaani on taivaan huomaamattomin lintu. Kirkkainta tähteään lukuun ottamatta kaikki sen tähdet ovat neljättä tai sitä himmeämpää suuruusluokkaa, ja ne erottuvat taivaankannelta vain vaivoin. Tähdistössä on kuitenkin kaksi erityistä kohdetta, jotka näkyvät ihanteellisissa oloissa paljain silmin: Pieni Magellanin pilvi (NGC 292) ja taivaan toiseksi kirkkain pallomainen tähtijoukko NGC 104. Pieni Magellanin pilvi nimettiin portugalilaisen maailmanympäripurjehtijan Ferdinand Magellanin mukaan, jonka maailmanympäripurjehduksen ansiosta se tuli tunnetuksi Euroopassa. Se on Linnunratamme seuralaisgalaksi, epäsäännöllinen kääpiögalaksi. Pallomainen tähtijoukko NGC 104 (pallon muotoinen, noin miljoonan tähden kasauma) loistaa niin kirkkaasti, että sitä pidettiin alun perin tähtenä ja sille annettiin siksi nimi 47 Tucanae; tällä nimellä se tunnetaan yhä. Taivaan tarkkailijoiden keskuudessa sitä pidetään eteläisen taivaankannen kauneimpana tähtijoukkona. Kahdeksan tuuman peilikaukoputkessa se on lähes Kuun kokoinen.

Historia

Siinä missä pohjoisen pallonpuoliskon tähdistöt tunnettiin jo antiikin ajoista lähtien ja ne pohjautuvat mitä erilaisimpiin mytologioihin, monet eteläisen pallonpuoliskon tähdistöt jäivät pitkäksi aikaa nimettömiksi. Vasta 1500-luvulla niihin alettiin kiinnittää huomiota. Vuosina 1595–1597 hollantilaiset merenkulkijat Pieter Dirkszoon Keyser (yliperämies) ja Frederick de Houtman (kapteenin veli) kartoittivat Petrus Planciuksen toimeksiannosta eräällä tutkimusmatkalla eteläisen taivaankannen. Itä-Intiaan suuntautuneen matkansa kokemusten innoittamina he nimesivät tusinan tähdistöjä: Kameleontti, Kärpänen, Lentokala, Intiaani, Kurki, Paratiisilintu, Riikinkukko, Feeniks, Kultakala, Etelän vesikäärme, Etelän kolmio ja Tukaani. Frederick de Houtman merkitsi tähdistön vuonna 1603 tähtiluetteloonsa nimellä ”Den Indiaenschen Exster, op Indies Lang ghenaemt” (intialainen harakka), jolla tarkoitettiin luultavasti sarvinokkaa. Johannes Kepler (1571–1630) antoi sille myöhemmin nimen Anser Americanus (amerikkalainen hanhi), mutta sekään nimi ei vakiintunut. Lopullisen muotonsa Tukaani sai hollantilaiselta tähtitieteilijältä Petrus Planciukselta (1552–1622), joka oli esittänyt sen taivaanpallossa jo vuonna 1598.