Tähdistö Intiaani

Intiaani (Indus)
Intiaani · Kirkkain tähti: α IndiNäytä tähdistö tähtirekisterissä

Tietokortti

Latinankielinen nimi
Indus (Ind)
Kirkkain tähti
α Indi (α Ind)
Suhteellinen kirkkaus
3,11 mag
Hipparcos-luettelo
HIP 101772
Pinta-ala
294 deg² (sija: 49/88)
Rektaskensio
20h 28m 41s – 23h 27m 59s
Deklinaatio
-74° 27' 16'' – -44° 57' 32''
Naapuritähdistöt
Mikroskooppi, Jousimies, Kaukoputki, Riikinkukko, Oktantti, Tukaani, Kurki

Näkyvyys

Pohjoinen taivasBerlin
Eteläinen taivasSydney
näkyvissäosittain näkyvissäei näkyvissäklo 22 paikallista aikaa, vähintään yhtenä päivänä kuukaudessa

Tähdistö Intiaani

Intiaani on eteläisen pallonpuoliskon tähdistö. Se on osittain sirkumpolaarinen etelänavan suhteen. Tämä tarkoittaa, että osa sen tähdistä on niin lähellä taivaannapaa, etteivät ne Sydneystä katsottuna koskaan laske. Osa tähdistöstä on siellä siis koko vuoden horisontin yläpuolella. Sen kirkkain tähti on α Indi, joka kuvaa intiaanin vartaloa. Vajaan 12 valovuoden päässä oleva tähti ε Indi on yksi Auringon lähimmistä naapureista. Sitä kiertävät kaksi ruskeaa kääpiötä ja kaasujättiläinen, jonka James Webb -avaruusteleskooppi kuvasi suoraan vuonna 2024.

Intiaanin tähdistö sijaitsee Kurjen tähdistöstä lounaaseen, ja se ulottuu Oktantin tähdistöön asti, joka sijaitsee taivaan etelänavalla. Oktantin tähdistö on eteläinen vastine pohjoisen pallonpuoliskon Pienen karhun tähdistölle. Tässä tähdistössä on eteläinen napatähti, tähti σ Octantis. Koska se on lähellä etelänapaa, se on etelän ainoa tähti, joka on aina samassa kohdassa taivasta.

Historia

Siinä missä pohjoisen pallonpuoliskon tähdistöt tunnettiin jo antiikin ajoista lähtien ja ne pohjautuvat mitä erilaisimpiin mytologioihin, monet eteläisen pallonpuoliskon tähdistöt jäivät pitkäksi aikaa nimettömiksi. Vasta 1500-luvulla niihin alettiin kiinnittää huomiota. Vuosina 1595–1597 hollantilaiset merenkulkijat Pieter Dirkszoon Keyser (yliperämies) ja Frederick de Houtman (kapteenin veli) kartoittivat Petrus Planciuksen toimeksiannosta eräällä tutkimusmatkalla eteläisen taivaankannen. Itä-Intiaan suuntautuneen matkansa kokemusten innoittamina he nimesivät tusinan tähdistöjä: Kameleontti, Kärpänen, Lentokala, Intiaani, Kurki, Paratiisilintu, Riikinkukko, Feeniks, Kultakala, Etelän vesikäärme, Etelän kolmio ja Tukaani.

Molemmat hollantilaiset merenkulkijat liikkuivat pääasiassa Intian valtamerellä eivätkä luultavasti itse koskaan käyneet Amerikassa. Siksi ei ole ihme, että tätä tähdistöä kutsutaan usein myös Intialaiseksi. Vanhoissa tähtikartoissa hänet on kuvattu alkuasukkaana, jolla on käsissään nuolia tai keihäitä. Ei ole varmaa, tarkoitettiinko Amerikan alkuperäisasukasta vai Itä-Intian asukasta. Tähdistön esikuvana olivat todennäköisesti ne intiaanit, jotka portugalilainen merenkulkija Magellan kohtasi 1500-luvun alussa Patagoniassa ja Tulimaassa.