Tähdistö Delfiini

Delfiini (Delphinus)
Delfiini · Kirkkain tähti: RotanevNäytä tähdistö tähtirekisterissä

Tietokortti

Latinankielinen nimi
Delphinus (Del)
Kirkkain tähti
Rotanev (β Del)
Suhteellinen kirkkaus
3,62 mag
Hipparcos-luettelo
HIP 101769
Pinta-ala
189 deg² (sija: 69/88)
Rektaskensio
20h 14m 14s – 21h 09m 00s
Deklinaatio
+2° 24' 08'' – +20° 56' 24''
Naapuritähdistöt
Kettu, Nuoli, Kotka, Vesimies, Pieni hevonen, Pegasus

Näkyvyys

Pohjoinen taivasBerlin
Eteläinen taivasSydney
näkyvissäosittain näkyvissäei näkyvissäklo 22 paikallista aikaa, vähintään yhtenä päivänä kuukaudessa

Tähdistö Delfiini

Delfiini on pohjoisen pallonpuoliskon tähdistö. Sen kirkkain tähti on β Delphini, jota kutsutaan myös nimellä Rotanev, ja toiseksi kirkkain, α Delphini, on nimeltään Sualocin. Ne kuuluvat niihin harvoihin tähtiin, joiden nimet eivät ole arabiaa, latinaa tai kreikkaa. Italialainen tähtitieteilijä Niccolò Cacciatore, suuren Giuseppe Piazzin avustaja ja seuraaja Palermon observatoriossa, salli itselleen pienen pilan nimetessään ne vuonna 1814: takaperin luettuina niistä tulee Nicolaus Venator, hänen oman nimensä latinankielinen muoto.

Mytologia

Delfiinin tähdistöön liittyy kaksi tarua. Ensimmäisen perimätiedon mukaan veljekset Zeus, Poseidon ja Hades jakoivat taivaan, meren ja manalan keskenään syöstyään isänsä Kronoksen vallasta. Meren perinyt Poseidon rakensi itselleen Euboian saaren edustalle valtavan vesipalatsin. Häneltä puuttui kuitenkin vielä morsian. Niinpä hän kosiskeli nereidi Amfitritea, yhtä vedenjumala Nereuksen viidestäkymmenestä tyttärestä. Tämä kuitenkin torjui hänet ja pakeni jättiläinen Atlaksen luo. Poseidon lähetti useita viestinviejiä etsimään häntä, muiden muassa erään delfiinin. Delfiini onnistui löytämään Amfitriten ja sai hänet rauhoittavalla olemuksellaan muuttamaan mielensä. Delfiinin selässä Amfitrite palasi Euboiaan, ja hänestä tuli Poseidonin vaimo. Kiitollisena Poseidon siirsi delfiinin taivaalle.

Toinen perimätieto kertoo Arionista Lesboslaisesta, suuresta kreikkalaisesta laulajasta ja runoilijasta 7. vuosisadalta eaa. Häntä pidetään kyklisten kuorojen keksijänä ja kreikkalaisen teatterin edelläkävijänä. Suurimman osan elämästään hän vietti tyranni Periandros Korinttilaisen hovissa. Arion oli tunnettu koko Kreikassa, sillä kukaan ei soittanut lyyraa yhtä hyvin kuin hän. Kasvattaakseen mainettaan entisestään hän teki konserttimatkan Sisiliaan, ja se toi hänelle suuret rikkaudet. Paluumatkalla hänen omaisuuttaan himoitsevat merimiehet piirittivät hänet miekat käsissään ja asettivat hänet valinnan eteen: joko hän hyppäisi vapaaehtoisesti laidan yli tai he surmaisivat hänet. Tässä toivottomassa tilanteessa Arion pyysi saada laulaa viimeisen laulun. Hänen laulunsa houkuttelemana laivan ympärille kerääntyi joukko delfiinejä. Arion, joka luotti täysin jumaliin, syöksyi niiden luo aaltoihin. Ja todellakin yksi delfiineistä otti hänet selkäänsä ja kantoi hänet takaisin Kreikkaan. Merimiehet saatiin myöhemmin kiinni ja tuomittiin kuolemaan. Musiikin ja runouden jumala Apollon siirsi delfiinin ja lyyran tähdistöinä taivaalle.