Tietokortti
- Latinankielinen nimi
- Triangulum Australe (TrA)
- Kirkkain tähti
- Atria (α TrA)
- Suhteellinen kirkkaus
- 1,91 mag
- Hipparcos-luettelo
- HIP 82273
- Pinta-ala
- 110 deg² (sija: 83/88)
- Rektaskensio
- 14h 56m 01s – 17h 13m 53s
- Deklinaatio
- -70° 30' 42'' – -60° 15' 52''
- Naapuritähdistöt
- Kulmaviivoitin, Harppi, Paratiisilintu, Alttari
Näkyvyys
Tähdistö Etelän kolmio
Etelän kolmio on eteläisen pallonpuoliskon tähdistö. Sen kirkkain tähti on α Trianguli Australis, jota kutsutaan myös nimellä Atria; se on latinankielisestä nimityksestä ”Alpha Trianguli Australis” muodostettu keinotekoinen sana. Samalla tavalla syntyivät toiseksi ja kolmanneksi kirkkaimman tähden nimet: Beta Trianguli Australista kutsutaan myös nimellä Betria, Gamma Trianguli Australista nimellä Gatria.
Etelän kolmio on huomattavasti kirkkaampi mutta hieman pienempi kuin pohjoinen vastineensa, Kolmion tähdistö. Atria, Betria ja Gatria muodostavat tasakylkisen kolmion. 2. ja 3. suuruusluokan tähtinä ne näkyvät helposti paljain silmin. Helpoimmin tähdistön löytää Rigil Kentauruksen, Kentaurin kirkkaimman tähden ja taivaan kolmanneksi kirkkaimman tähden, avulla: sen itäpuolella on Etelän kolmio.
Historia
Siinä missä pohjoisen pallonpuoliskon tähdistöt tunnettiin jo antiikin ajoista lähtien ja ne pohjautuvat mitä erilaisimpiin mytologioihin, monet eteläisen pallonpuoliskon tähdistöt jäivät pitkäksi aikaa nimettömiksi. Vasta 1500-luvulla niihin alettiin kiinnittää huomiota. Vuosina 1595–1597 hollantilaiset merenkulkijat Pieter Dirkszoon Keyser (yliperämies) ja Frederick de Houtman (kapteenin veli) kartoittivat Petrus Planciuksen toimeksiannosta eräällä tutkimusmatkalla eteläisen taivaankannen. Itä-Intiaan suuntautuneen matkansa kokemusten innoittamina he nimesivät tusinan tähdistöjä: Kameleontti, Kärpänen, Lentokala, Intiaani, Kurki, Paratiisilintu, Riikinkukko, Feeniks, Kultakala, Etelän vesikäärme, Etelän kolmio ja Tukaani. Huomiota herättävästä kolmiosta kertoi ensimmäisenä italialainen merenkulkija Amerigo Vespucci vuonna 1503, mutta sitä ei tuolloin otettu mihinkään tähtikartastoon. Lähes vuosisataa myöhemmin Keyser ja de Houtman piirsivät sen ensimmäisen kerran tutkiessaan Itä-Intian saaria. Hollantilainen tähtitieteilijä Petrus Plancius oli piirtänyt kolmion taivaanpalloon jo vuonna 1589, tosin väärään kohtaan. Kahden merenkulkijan havaintojen perusteella hän otti tähdistön vuonna 1598 korjattuna tähtipalloonsa, mutta valitsi siihen eri tähdet kuin he. Vuonna 1603 saksalainen tähtitieteilijä Johannes Bayer otti tähdistön ensimmäisen kerran nykyisellä nimellään ”Triangulum Australe” tähtikartastoonsa ”Uranometria”. Myöhemmin ranskalainen tähtitieteilijä Nicolas-Louis de Lacaille (1713–1762) antoi sille hetkeksi uuden nimen ”Libella” (luotivaaka; vesivaa’an edeltäjä), mutta tämä nimitys ei vakiintunut.
