Tietokortti
- Latinankielinen nimi
- Horologium (Hor)
- Kirkkain tähti
- α Horologii (α Hor)
- Suhteellinen kirkkaus
- 3,85 mag
- Hipparcos-luettelo
- HIP 19747
- Pinta-ala
- 249 deg² (sija: 58/88)
- Rektaskensio
- 2h 12m 49s – 4h 20m 18s
- Deklinaatio
- -67° 02' 09'' – -39° 38' 13''
- Naapuritähdistöt
- Eridanus, Etelän vesikäärme, Verkko, Kultakala, Veistotaltta
Näkyvyys
Tähdistö Heilurikello
Heilurikello on eteläisen pallonpuoliskon tähdistö. Se on osittain sirkumpolaarinen etelänavan suhteen. Tämä tarkoittaa, että osa sen tähdistä on niin lähellä taivaannapaa, etteivät ne Sydneystä katsottuna koskaan laske. Osa tähdistöstä on siellä siis koko vuoden horisontin yläpuolella.
Sen kirkkain tähti on α Horologii, joka kuvaa tähdistössä kellon heiluria. Se sijaitsee lähellä Eridanuksen tähdistön rajaa. Itse tähdistön löytää helposti Eridanuksen hyvin kirkkaan päätähden Achernarin avulla.
Sen tähti R Horologii on Mira-tyyppinen tähti. Tämä tarkoittaa, että sen kirkkaus voi muuttua voimakkaasti suhteellisen lyhyessä ajassa. R Horologii muuttaa kirkkauttaan noin 408 päivän jaksossa. Se vaihtelee tällöin maksimikirkkauden 4,7 mag ja minimikirkkauden 14,3 mag välillä. Parhaimmillaan sen voi siis nähdä taivaankannella paljain silmin, ja huonoimmillaan tarvitaan hyvä kaukoputki.
Historia
Ranskalainen teologi Nicolas-Louis de Lacaille, joka omisti elämänsä tähtitieteelle, geodesialle ja matematiikalle, otti käyttöön 14 uutta eteläisen pallonpuoliskon tähdistöä. Vuonna 1750 hän lähti nelivuotiselle matkalle Hyväntoivonniemelle muun muassa havainnoimaan eteläisen taivaan tähdistöjä. Matkallaan hän luetteloi lähes 10 000 tähteä. Uudet tähdistönsä Nicolas-Louis de Lacaille nimesi enimmäkseen teknisten laitteiden mukaan. Näin syntyivät tähdistöt Kuvanveistäjä, Sulatusuuni, Veistotaltta, Ilmapumppu, Maalari, Mikroskooppi, Verkko, Oktantti, Heilurikello, Kompassi, Pöytävuori, Kaukoputki, Kulmaviivoitin ja Harppi. Lisäksi hän jakoi suuren, jo antiikin aikana tunnetun Argo-laivan tähdistön kolmeksi tähdistöksi: Köliksi, Peräkeulaksi ja Purjeeksi. Hänen eteläisen taivaan tähtiluettelonsa ilmestyi vuonna 1763, vuosi hänen kuolemansa jälkeen, nimellä ”Coelum Australe Stelliferum”. Hänen 14 uudelle tähdistölleen on yhteistä, että ne koostuvat suhteellisen himmeistä tähdistä.
Nicolas-Louis de Lacaille nimesi tähdistön alankomaalaisen kollegansa Christiaan Huygensin (1629–1695) keksinnön mukaan. Christiaan Huygens oli tähtitieteilijä, matemaatikko ja fyysikko, ja hän keksi vuonna 1656 ensimmäisen heilurikellon. Havaintonsa aiheesta hän julkaisi vuonna 1673 ilmestyneessä tutkielmassaan ”Horologium Oscillatorium”.
