Tähdistö Purje

Purje (Vela)
Purje · Kirkkain tähti: γ VelorumNäytä tähdistö tähtirekisterissä

Tietokortti

Latinankielinen nimi
Vela (Vel)
Kirkkain tähti
γ Velorum (γ Vel)
Suhteellinen kirkkaus
1,75 mag
Hipparcos-luettelo
HIP 39953
Pinta-ala
500 deg² (sija: 32/88)
Rektaskensio
8h 03m 27s – 11h 05m 50s
Deklinaatio
-57° 10' 28'' – -37° 09' 36''
Naapuritähdistöt
Ilmapumppu, Kompassi, Peräkeula, Köli, Kentauri

Näkyvyys

Pohjoinen taivasBerlin
Eteläinen taivasSydney
näkyvissäosittain näkyvissäei näkyvissäklo 22 paikallista aikaa, vähintään yhtenä päivänä kuukaudessa

Tähdistö Purje

Purje on eteläisen pallonpuoliskon tähdistö. 1700-luvulle asti se kuului mahtavan Argo-laivan tähdistöön. Vuonna 1756 Nicolas-Louis de Lacaille jakoi sen eräässä tähtikartassa kolmeen osaan: laivan Köliin (Carina), Peräkeulaan (Puppis) ja Purjeeseen (Vela). Jako vahvistettiin lopullisesti vuonna 1763 hänen tähtiluettelossaan. Sen kirkkaimmalla tähdellä, γ Velorum, on epävirallinen lisänimi Regor: astronautti Gus Grissom luki kollegansa Roger Chaffeen etunimen takaperin. Molemmat kuolivat vuonna 1967 Apollo 1:n tulipalossa.

Mytologia

Osat 1 ja 2 löytyvät Peräkeulan ja Kölin tähdistöjen kohdalta.

Argo-laiva ja argonautit (osa 3) – Kiitokseksi Fineus kertoi argonauteille, miten he voisivat selvitä Kyaneaisista kallioista, jotka murskasivat ohi kulkevat ihmiset ja eläimet. He päästivät kyyhkysen (Kyyhkysen tähdistö) lentämään edeltä, ja se pääsi kallioiden ohi ennen kuin ne iskeytyivät yhteen. Kun kalliot taas aukenivat, he purjehtivat itse niiden välistä. Matka jatkui jäisten tuulten halki. Mustallamerellä he kohtasivat monenlaisia kansoja ja Tian saaren (Areksen saari), jolla eli Stymfaloksen lintuja, jotka ampuivat sulkiaan nuolina. Herkules oli jo kerran karkottanut ne metelillä yhdessä kahdestatoista urotyöstään (Herkuleen tähdistö). Niinpä myös argonautit karkottivat ne kovalla huudolla ja kilpiään paukuttamalla. Iason meni pääkaupunki Kytaan kuningas Aietesin luo; tällä oli tulta puhaltavia härkiä, tulen jumala Hefaistoksen lahja. Jos Iason kylväisi niiden avulla lohikäärmeen hampaita Areksen peltoon, hän saisi kultaisen taljan. Kuninkaan tyttären Medeian avulla hän onnistui siinä. Kuningas ei kuitenkaan halunnut luovuttaa taljaa ja suunnitteli surmaavansa argonautit yöllä. Sillä ehdolla, että Iason naisi hänet, Medeia petti isänsä ja auttoi varastamaan taljan. Myös paluumatka oli vaarallinen: Orfeus peitti laulullaan seireenien äänet, ja Medeia voitti Kreetalla pronssisen jättiläisen Taloksen. Kotimaassa Iason ojensi kultaisen taljan Peliaalle, mutta Pelias ei pitänyt lupaustaan luovuttaa hänelle valtaistuinta. Silloin Medeia taivutteli papittaren hahmossa Peliaan tyttäret paloittelemaan ja keittämään isänsä, jotta hän voisi nuorentaa tämän taikuudellaan. Tyttäret tottelivat, mutta Medeia kieltäytyi taikomasta. Peliaan poika Akastos ajoi Iasonin ja Medeian pois Iolkoksesta. He pakenivat Korinttiin, mutta eivät löytäneet onnea sieltäkään: kymmenen vuotta myöhemmin Iason rakastui kuninkaan tyttäreen Glaukeen, ja Medeia hylättiin. Hän kosti surmaamalla heidän yhteiset lapsensa sekä kuninkaan ja tämän tyttären.