Tietokortti
- Latinankielinen nimi
- Reticulum (Ret)
- Kirkkain tähti
- α Reticuli (α Ret)
- Suhteellinen kirkkaus
- 3,32 mag
- Hipparcos-luettelo
- HIP 19780
- Pinta-ala
- 114 deg² (sija: 82/88)
- Rektaskensio
- 3h 13m 27s – 4h 37m 06s
- Deklinaatio
- -67° 14' 53'' – -52° 44' 49''
- Naapuritähdistöt
- Heilurikello, Etelän vesikäärme, Kultakala
Näkyvyys
Tähdistö Verkko
Verkko on eteläisen pallonpuoliskon tähdistö. Se on osittain sirkumpolaarinen etelänavan suhteen. Tämä tarkoittaa, että osa sen tähdistä on niin lähellä taivaannapaa, etteivät ne Sydneystä katsottuna koskaan laske. Osa tähdistöstä on siellä siis koko vuoden horisontin yläpuolella.
Se on helppo löytää, koska se sijaitsee suunnilleen kirkkaiden tähtien Canopuksen ja Achernarin, Kölin ja Eridanuksen tähdistöjen päätähtien, puolivälissä. Lisäksi se on lähellä Suurta Magellanin pilveä. Se on noin 160 000 valovuoden päässä sijaitseva kääpiögalaksi, jossa on monia miljardeja tähtiä.
Historia
Ranskalainen teologi Nicolas-Louis de Lacaille, joka omisti elämänsä tähtitieteelle, geodesialle ja matematiikalle, otti käyttöön 14 uutta eteläisen pallonpuoliskon tähdistöä. Vuonna 1750 hän lähti nelivuotiselle matkalle Hyväntoivonniemelle muun muassa havainnoimaan eteläisen taivaan tähdistöjä. Matkallaan hän luetteloi lähes 10 000 tähteä. Uudet tähdistönsä Nicolas-Louis de Lacaille nimesi enimmäkseen teknisten laitteiden mukaan. Näin syntyivät tähdistöt Kuvanveistäjä, Sulatusuuni, Veistotaltta, Ilmapumppu, Maalari, Mikroskooppi, Verkko, Oktantti, Heilurikello, Kompassi, Pöytävuori, Kaukoputki, Kulmaviivoitin ja Harppi. Lisäksi hän jakoi suuren, jo antiikin aikana tunnetun Argo-laivan tähdistön kolmeksi tähdistöksi: Köliksi, Peräkeulaksi ja Purjeeksi. Hänen eteläisen taivaan tähtiluettelonsa ilmestyi vuonna 1763, vuosi hänen kuolemansa jälkeen, nimellä ”Coelum Australe Stelliferum”. Hänen 14 uudelle tähdistölleen on yhteistä, että ne koostuvat suhteellisen himmeistä tähdistä.
Tähdistön keksi saksalainen tähtitieteilijä Isaac Habrecht II, joka esitti sen vuonna 1621 taivaanpallossa. Itse hän julkaisi tähdistön kuitenkin vasta vuonna 1628 kirjassaan ”Planiglobium coeleste et terrestre”. Sillä välin tähdistön teki tunnetuksi saksalainen tähtitieteilijä Jacob Bartsch, joka julkaisi sen vuonna 1624 tähtikartoissaan nimellä ”Rhombus” (vinoneliö). Vuonna 1752 Nicolas-Louis de Lacaille kuitenkin antoi tähdistölle uuden nimen ”Reticulum Rhomboidalis” (vinoneliöverkko). Vinoneliöverkolla hän tarkoitti kaukoputken okulaariin kaiverrettua verkkoa, jonka avulla tähtien paikkoja ennen mitattiin.
