Tietokortti
- Latinankielinen nimi
- Grus (Gru)
- Kirkkain tähti
- Alnair (α Gru)
- Suhteellinen kirkkaus
- 1,74 mag
- Hipparcos-luettelo
- HIP 109268
- Pinta-ala
- 366 deg² (sija: 45/88)
- Rektaskensio
- 21h 27m 43s – 23h 27m 04s
- Deklinaatio
- -56° 23' 27'' – -36° 18' 46''
- Naapuritähdistöt
- Etelän kala, Mikroskooppi, Intiaani, Tukaani, Feeniks, Kuvanveistäjä
Näkyvyys
Tähdistö Kurki
Kurki on eteläisen pallonpuoliskon tähdistö. Sen kirkkaimman tähden arabialainen nimi on Alnair (kirkas kalan pyrstöstä). Se kuvaa yhtä kurjen siivistä. Kirkkaimman tähden nimi johtuu siitä, että tähti kuului 1600-luvun alkuun asti Etelän kalan tähdistöön.
Historia
Siinä missä pohjoisen pallonpuoliskon tähdistöt tunnettiin jo antiikin ajoista lähtien ja ne pohjautuvat mitä erilaisimpiin mytologioihin, monet eteläisen pallonpuoliskon tähdistöt jäivät pitkäksi aikaa nimettömiksi. Vasta 1500-luvulla niihin alettiin kiinnittää huomiota. Vuosina 1595–1597 hollantilaiset merenkulkijat Pieter Dirkszoon Keyser (yliperämies) ja Frederick de Houtman (kapteenin veli) kartoittivat Petrus Planciuksen toimeksiannosta eräällä tutkimusmatkalla eteläisen taivaankannen. Itä-Intiaan suuntautuneen matkansa kokemusten innoittamina he nimesivät tusinan tähdistöjä: Kameleontti, Kärpänen, Lentokala, Intiaani, Kurki, Paratiisilintu, Riikinkukko, Feeniks, Kultakala, Etelän vesikäärme, Etelän kolmio ja Tukaani.
Antiikin aikana Kurjen tähdet luettiin kuitenkin vielä Etelän kalan tähdistöön, ja vasta vuonna 1598 Petrus Plancius otti ne uudelleen esiin taivaanpallollaan nimellä ”Krane Grus” (hollanniksi ja latinaksi kurki). Petrus Plancius tunsi tämän linnun ja tähtikuvion kahden alankomaalaisen merenkulkijan, Pieter Dirkszoon Keyserin ja Frederick de Houtmanin, muistiinpanoista. Vuonna 1603 saksalainen tähtitieteilijä Johann Bayer otti tähdistön Kurkena tähtikartastoonsa ”Uranometria”. Myöhemmin esiintynyt nimi ”Phoenicopterus” (flamingo), joka sekin on luultavasti peräisin Planciukselta, ei vakiintunut.
