Tietokortti
- Latinankielinen nimi
- Octans (Oct)
- Kirkkain tähti
- ν Octantis (ν Oct)
- Suhteellinen kirkkaus
- 3,73 mag
- Hipparcos-luettelo
- HIP 107089
- Pinta-ala
- 291 deg² (sija: 50/88)
- Rektaskensio
- 0h 00m 00s – 24h 00m 00s
- Deklinaatio
- -90° 00' 00'' – -74° 18' 14''
- Naapuritähdistöt
- Intiaani, Riikinkukko, Paratiisilintu, Kameleontti, Pöytävuori, Etelän vesikäärme, Tukaani
Näkyvyys
Tähdistö Oktantti
Oktantti on eteläisen pallonpuoliskon tähdistö. Se on sirkumpolaarinen etelänavan suhteen. Tämä tarkoittaa, että sen tähdet ovat niin lähellä taivaannapaa, etteivät ne Sydneystä katsottuna koskaan laske. Tähdistö on siellä siis koko vuoden horisontin yläpuolella. Tähdistö on eteläinen vastine pohjoisen pallonpuoliskon Pienen karhun tähdistölle.
Eteläinen napatähti on σ Octantis. Koska se on lähellä etelänapaa, se on etelän ainoa tähti, joka on aina samassa kohdassa taivasta. Se on lähes tarkalleen Maan akselin yläpuolella – Maa pyörähtää tämän akselin ympäri kerran 24 tunnissa – eikä pohjoisen vastineensa tavoin juuri osallistu tähän pyörimiseen. Paljain silmin sen voi kuitenkin erottaa vain parhaissa mahdollisissa olosuhteissa, sillä sen valovoima on yli kaksikymmentä kertaa heikompi kuin pohjoisen pallonpuoliskon Pohjantähden. Siksi Etelän ristin tähdistö sopii huomattavasti paremmin etelänavan määrittämiseen.
Maan akselin huojunnan vuoksi σ Octantis ei kuitenkaan säilytä erityisasemaansa ikuisesti. Noin 3 000–7 000 vuoden kuluttua napa kulkee Kölin ja Purjeen tähdistöjen läpi. Silloin myös eteläisen pallonpuoliskon asukkailla on paljain silmin näkyvä napatähti.
Historia
Ranskalainen teologi Nicolas-Louis de Lacaille, joka omisti elämänsä tähtitieteelle, geodesialle ja matematiikalle, otti käyttöön 14 uutta eteläisen pallonpuoliskon tähdistöä. Vuonna 1750 hän lähti nelivuotiselle matkalle Hyväntoivonniemelle muun muassa havainnoimaan eteläisen taivaan tähdistöjä. Matkallaan hän luetteloi lähes 10 000 tähteä. Uudet tähdistönsä Nicolas-Louis de Lacaille nimesi enimmäkseen teknisten laitteiden mukaan. Näin syntyivät tähdistöt Kuvanveistäjä, Sulatusuuni, Veistotaltta, Ilmapumppu, Maalari, Mikroskooppi, Verkko, Oktantti, Heilurikello, Kompassi, Pöytävuori, Kaukoputki, Kulmaviivoitin ja Harppi. Lisäksi hän jakoi suuren, jo antiikin aikana tunnetun Argo-laivan tähdistön kolmeksi tähdistöksi: Köliksi, Peräkeulaksi ja Purjeeksi. Hänen eteläisen taivaan tähtiluettelonsa ilmestyi vuonna 1763, vuosi hänen kuolemansa jälkeen, nimellä ”Coelum Australe Stelliferum”. Hänen 14 uudelle tähdistölleen on yhteistä, että ne koostuvat suhteellisen himmeistä tähdistä.
Oktantin tähdistössä Nicolas-Louis de Lacaille ikuisti tärkeän kulmanmittauslaitteen, niin ikään taivaalle ikuistetun sekstantin edeltäjän. Merenkulkijat käyttivät sitä tähtien korkeuskulman mittaamiseen horisontin yläpuolella ja siten, kuten myöhemmin myös sekstanttia, navigointiin ja sijainnin koordinaattien määrittämiseen.
