Tietokortti
- Latinankielinen nimi
- Musca (Mus)
- Kirkkain tähti
- α Muscae (α Mus)
- Suhteellinen kirkkaus
- 2,69 mag
- Hipparcos-luettelo
- HIP 61585
- Pinta-ala
- 138 deg² (sija: 77/88)
- Rektaskensio
- 11h 19m 26s – 13h 51m 08s
- Deklinaatio
- -75° 41' 46'' – -64° 38' 17''
- Naapuritähdistöt
- Etelän risti, Kentauri, Köli, Kameleontti, Paratiisilintu, Harppi
Näkyvyys
Tähdistö Kärpänen
Kärpänen on eteläisen pallonpuoliskon tähdistö. Se on sirkumpolaarinen etelänavan suhteen. Tämä tarkoittaa, että sen tähdet ovat niin lähellä taivaannapaa, etteivät ne Sydneystä katsottuna koskaan laske. Tähdistö on siellä siis koko vuoden horisontin yläpuolella. Sen kirkkain tähti on α Muscae.
Kärpäsen tähdistö sijaitsee aivan näyttävän Etelän ristin tähdistön eteläpuolella, joten se on helppo löytää taivaankannelta. Jo 1500-luvulla Etelän risti toimi merenkulkijoille suunnistuksen apuna. Sen tähdet muodostavat paljain silmin näkyvän ristin.
Historia
Siinä missä pohjoisen pallonpuoliskon tähdistöt tunnettiin jo antiikin ajoista lähtien ja ne pohjautuvat mitä erilaisimpiin mytologioihin, monet eteläisen pallonpuoliskon tähdistöt jäivät pitkäksi aikaa nimettömiksi. Vasta 1500-luvulla niihin alettiin kiinnittää huomiota. Vuosina 1595–1597 hollantilaiset merenkulkijat Pieter Dirkszoon Keyser (yliperämies) ja Frederick de Houtman (kapteenin veli) kartoittivat Petrus Planciuksen toimeksiannosta eräällä tutkimusmatkalla eteläisen taivaankannen. Itä-Intiaan suuntautuneen matkansa kokemusten innoittamina he nimesivät tusinan tähdistöjä: Kameleontti, Kärpänen, Lentokala, Intiaani, Kurki, Paratiisilintu, Riikinkukko, Feeniks, Kultakala, Etelän vesikäärme, Etelän kolmio ja Tukaani.
Molemmat hollantilaiset merenkulkijat antoivat tähdistölle alun perin nimen Kärpänen. Sen oli määrä kuvata viereisen Kameleontin tähdistön saalista. Johann Bayer teki siitä vuonna 1603 tähtikartastossaan mehiläisen (lat. Apis), ja tällä nimellä se tunnettiin lähes kahden vuosisadan ajan. Ranskalainen teologi Nicolas-Louis de Lacaille, joka työskenteli koko elämänsä tähtitieteen, geodesian ja matematiikan parissa, antoi sille vuonna 1756 tähtikartassaan jälleen nimen Kärpänen (”la Mouche”) ja piti siitä kiinni vuonna 1763 julkaistussa tähtiluettelossaan ”Coelum Australe Stelliferum”. Usein sanotaan, että hän halusi näin välttää sekaannuksen Paratiisilinnun tähdistön (lat. Apus) kanssa. Tätä ei ole todistettu. Tuohon aikaan pohjoisella pallonpuoliskolla, lähellä Oinaan tähdistöä, oli vielä Pohjoisen kärpäsen tähdistö. Tätä tähdistöä ei kuitenkaan ole enää olemassa, joten eteläisen tähdistön nimi voitiin lyhentää Kärpäseksi.
