Tietokortti
- Latinankielinen nimi
- Hydrus (Hyi)
- Kirkkain tähti
- β Hydri (β Hyi)
- Suhteellinen kirkkaus
- 2,80 mag
- Hipparcos-luettelo
- HIP 2021
- Pinta-ala
- 243 deg² (sija: 61/88)
- Rektaskensio
- 0h 06m 08s – 4h 35m 11s
- Deklinaatio
- -82° 03' 52'' – -57° 50' 54''
- Naapuritähdistöt
- Eridanus, Feeniks, Tukaani, Oktantti, Pöytävuori, Kultakala, Verkko, Heilurikello
Näkyvyys
Tähdistö Etelän vesikäärme
Etelän vesikäärme on eteläisen pallonpuoliskon tähdistö. Se on sirkumpolaarinen etelänavan suhteen. Tämä tarkoittaa, että sen tähdet ovat niin lähellä taivaannapaa, etteivät ne Sydneystä katsottuna koskaan laske. Tähdistö on siellä siis koko vuoden horisontin yläpuolella. Tähdistön kirkkain tähti on β Hydri. Vesikäärmeen päätä kuvaa tähti α Hydri.
Etelän vesikäärmeen tähdistö sijaitsee lähellä Pientä Magellanin pilveä (NGC 292), joka näkyy parhaissa olosuhteissa jo paljain silmin. Magellanin pilvi nimettiin portugalilaisen maailmanympäripurjehtijan Ferdinand Magellanin mukaan, koska se tuli Euroopassa tunnetuksi hänen maailmanympäripurjehduksensa myötä. Kyseessä on Linnunratamme seuralaisgalaksi, epäsäännöllinen kääpiögalaksi (ekstragalaktinen tähtijärjestelmä [galaksimme ulkopuolella sijaitseva tähtijärjestelmä]). Virallisesti Pieni Magellanin pilvi sijaitsee kuitenkin Tukaanin tähdistössä.
Historia
Siinä missä pohjoisen pallonpuoliskon tähdistöt tunnettiin jo antiikin ajoista lähtien ja ne pohjautuvat mitä erilaisimpiin mytologioihin, monet eteläisen pallonpuoliskon tähdistöt jäivät pitkäksi aikaa nimettömiksi. Vasta 1500-luvulla niihin alettiin kiinnittää huomiota. Vuosina 1595–1597 hollantilaiset merenkulkijat Pieter Dirkszoon Keyser (yliperämies) ja Frederick de Houtman (kapteenin veli) kartoittivat Petrus Planciuksen toimeksiannosta eräällä tutkimusmatkalla eteläisen taivaankannen. Itä-Intiaan suuntautuneen matkansa kokemusten innoittamina he nimesivät tusinan tähdistöjä: Kameleontti, Kärpänen, Lentokala, Intiaani, Kurki, Paratiisilintu, Riikinkukko, Feeniks, Kultakala, Etelän vesikäärme, Etelän kolmio ja Tukaani.
Etelän vesikäärmeen tähdistö tunnetaan myös nimillä Pieni vesikäärme tai Koiraspuolinen vesikäärme. Se on Vesikäärmeen tähdistön, Hydran (taivaan suurimman tähdistön), eteläinen vastine. Etelän vesikäärmeen tähdistön nimi vakiintui, kun tähtitieteilijä Johann Bayer otti vuonna 1603 tähtikartastoonsa ”Uranometria” tähdistölle nimityksen ”Hydrus”.
