Tähdistö Etelän vesikäärme

Etelän vesikäärme (Hydrus)
Etelän vesikäärme · Kirkkain tähti: β HydriNäytä tähdistö tähtirekisterissä

Tietokortti

Latinankielinen nimi
Hydrus (Hyi)
Kirkkain tähti
β Hydri (β Hyi)
Suhteellinen kirkkaus
2,80 mag
Hipparcos-luettelo
HIP 2021
Pinta-ala
243 deg² (sija: 61/88)
Rektaskensio
0h 06m 08s – 4h 35m 11s
Deklinaatio
-82° 03' 52'' – -57° 50' 54''
Naapuritähdistöt
Eridanus, Feeniks, Tukaani, Oktantti, Pöytävuori, Kultakala, Verkko, Heilurikello

Näkyvyys

Pohjoinen taivasBerlin
Eteläinen taivasSydney
näkyvissäosittain näkyvissäei näkyvissäklo 22 paikallista aikaa, vähintään yhtenä päivänä kuukaudessa

Tähdistö Etelän vesikäärme

Etelän vesikäärme on eteläisen pallonpuoliskon tähdistö. Se on sirkumpolaarinen etelänavan suhteen. Tämä tarkoittaa, että sen tähdet ovat niin lähellä taivaannapaa, etteivät ne Sydneystä katsottuna koskaan laske. Tähdistö on siellä siis koko vuoden horisontin yläpuolella. Tähdistön kirkkain tähti on β Hydri. Vesikäärmeen päätä kuvaa tähti α Hydri.

Etelän vesikäärmeen tähdistö sijaitsee lähellä Pientä Magellanin pilveä (NGC 292), joka näkyy parhaissa olosuhteissa jo paljain silmin. Magellanin pilvi nimettiin portugalilaisen maailmanympäripurjehtijan Ferdinand Magellanin mukaan, koska se tuli Euroopassa tunnetuksi hänen maailmanympäripurjehduksensa myötä. Kyseessä on Linnunratamme seuralaisgalaksi, epäsäännöllinen kääpiögalaksi (ekstragalaktinen tähtijärjestelmä [galaksimme ulkopuolella sijaitseva tähtijärjestelmä]). Virallisesti Pieni Magellanin pilvi sijaitsee kuitenkin Tukaanin tähdistössä.

Historia

Siinä missä pohjoisen pallonpuoliskon tähdistöt tunnettiin jo antiikin ajoista lähtien ja ne pohjautuvat mitä erilaisimpiin mytologioihin, monet eteläisen pallonpuoliskon tähdistöt jäivät pitkäksi aikaa nimettömiksi. Vasta 1500-luvulla niihin alettiin kiinnittää huomiota. Vuosina 1595–1597 hollantilaiset merenkulkijat Pieter Dirkszoon Keyser (yliperämies) ja Frederick de Houtman (kapteenin veli) kartoittivat Petrus Planciuksen toimeksiannosta eräällä tutkimusmatkalla eteläisen taivaankannen. Itä-Intiaan suuntautuneen matkansa kokemusten innoittamina he nimesivät tusinan tähdistöjä: Kameleontti, Kärpänen, Lentokala, Intiaani, Kurki, Paratiisilintu, Riikinkukko, Feeniks, Kultakala, Etelän vesikäärme, Etelän kolmio ja Tukaani.

Etelän vesikäärmeen tähdistö tunnetaan myös nimillä Pieni vesikäärme tai Koiraspuolinen vesikäärme. Se on Vesikäärmeen tähdistön, Hydran (taivaan suurimman tähdistön), eteläinen vastine. Etelän vesikäärmeen tähdistön nimi vakiintui, kun tähtitieteilijä Johann Bayer otti vuonna 1603 tähtikartastoonsa ”Uranometria” tähdistölle nimityksen ”Hydrus”.