Tietokortti
- Latinankielinen nimi
- Caelum (Cae)
- Kirkkain tähti
- α Caeli (α Cae)
- Suhteellinen kirkkaus
- 4,46 mag
- Hipparcos-luettelo
- HIP 21770
- Pinta-ala
- 125 deg² (sija: 81/88)
- Rektaskensio
- 4h 19m 32s – 5h 05m 01s
- Deklinaatio
- -48° 44' 18'' – -27° 01' 30''
- Naapuritähdistöt
- Jänis, Eridanus, Heilurikello, Kultakala, Maalari, Kyyhkynen
Näkyvyys
Tähdistö Veistotaltta
Veistotaltta on eteläisen pallonpuoliskon tähdistö. Sen kirkkain tähti on α Caeli, jonka näennäinen kirkkaus on vain 4,46 mag. Tähdistö sijaitsee lännessä olevan Eridanus-joen, pohjoisessa olevan Jäniksen ja idässä olevan Kyyhkysen välissä.
Historia
Ranskalainen teologi Nicolas-Louis de Lacaille, joka omisti elämänsä tähtitieteelle, geodesialle ja matematiikalle, otti käyttöön 14 uutta eteläisen pallonpuoliskon tähdistöä. Vuonna 1750 hän lähti nelivuotiselle matkalle Hyväntoivonniemelle muun muassa havainnoimaan eteläisen taivaan tähdistöjä. Matkallaan hän luetteloi lähes 10 000 tähteä. Uudet tähdistönsä Nicolas-Louis de Lacaille nimesi enimmäkseen teknisten laitteiden mukaan. Näin syntyivät tähdistöt Kuvanveistäjä, Sulatusuuni, Veistotaltta, Ilmapumppu, Maalari, Mikroskooppi, Verkko, Oktantti, Heilurikello, Kompassi, Pöytävuori, Kaukoputki, Kulmaviivoitin ja Harppi. Lisäksi hän jakoi suuren, jo antiikin aikana tunnetun Argo-laivan tähdistön kolmeksi tähdistöksi: Köliksi, Peräkeulaksi ja Purjeeksi. Hänen eteläisen taivaan tähtiluettelonsa ilmestyi vuonna 1763, vuosi hänen kuolemansa jälkeen, nimellä ”Coelum Australe Stelliferum”. Hänen 14 uudelle tähdistölleen on yhteistä, että ne koostuvat suhteellisen himmeistä tähdistä.
Veistotaltan oli alun perin tarkoitus kuvata paria ristikkäisiä kaiverrustyökaluja, jotka Nicolas-Louis de Lacaille merkitsi muistiin ranskalaisella nimellä ”Les Burins” ja joiden piti muistuttaa kuparipiirtäjän työkalua. Myöhemmin toinen veistotaltoista kuitenkin katosi, ja tähdistön nimi latinaistettiin muotoon ”Caelum”.
