Tietokortti
- Latinankielinen nimi
- Fornax (For)
- Kirkkain tähti
- α Fornacis (α For)
- Suhteellinen kirkkaus
- 3,85 mag
- Hipparcos-luettelo
- HIP 14879
- Pinta-ala
- 398 deg² (sija: 41/88)
- Rektaskensio
- 1h 45m 24s – 3h 50m 21s
- Deklinaatio
- -39° 30' 46'' – -23° 45' 23''
- Naapuritähdistöt
- Eridanus, Valaskala, Kuvanveistäjä, Feeniks
Näkyvyys
Tähdistö Sulatusuuni
Sulatusuuni on eteläisen pallonpuoliskon tähdistö. Sen kirkkain tähti α Fornacis on näennäiseltä kirkkaudeltaan vain 3,85 mag. Tähdistö sijaitsee Eridanuksen tähdistön mutkassa, ja sen naapurina on Kuvanveistäjä.
Mutta myös vaatimattomat tähdistöt voivat vielä tarjota tähtitieteelle yllätyksiä. Hubble-avaruusteleskooppi havainnoi syyskuusta 2003 tammikuuhun 2004 Sulatusuunin tähdistössä näennäisesti tyhjää aluetta, joka ei ole suurempi kuin kymmenesosa Maasta nähdyn Kuun läpimitasta. Tähtitieteilijät onnistuivat laskemaan näistä kuvista lähes 10 000 siihen asti tuntematonta galaksia; tuloksena syntyi Hubble Ultra Deep Field (HUDF). Laskennallisesti tämä tarkoittaa, että pelkästään Sulatusuunin tähdistössä on todennäköisesti vähintään miljardi galaksia, joita tähtitieteilijät eivät vielä tähän päivään mennessä tunne. Sulatusuunissa on myös Fornaxin galaksijoukko, joka on Neitsyen galaksijoukon jälkeen lähin suuri galaksijoukko (runsaat 60 miljoonaa valovuotta). Sen kirkkain jäsen, joukon reunalla, on radiogalaksi NGC 1316 (Fornax A).
Historia
Ranskalainen teologi Nicolas-Louis de Lacaille, joka omisti elämänsä tähtitieteelle, geodesialle ja matematiikalle, otti käyttöön 14 uutta eteläisen pallonpuoliskon tähdistöä. Vuonna 1750 hän lähti nelivuotiselle matkalle Hyväntoivonniemelle muun muassa havainnoimaan eteläisen taivaan tähdistöjä. Matkallaan hän luetteloi lähes 10 000 tähteä. Uudet tähdistönsä Nicolas-Louis de Lacaille nimesi enimmäkseen teknisten laitteiden mukaan. Näin syntyivät tähdistöt Kuvanveistäjä, Sulatusuuni, Veistotaltta, Ilmapumppu, Maalari, Mikroskooppi, Verkko, Oktantti, Heilurikello, Kompassi, Pöytävuori, Kaukoputki, Kulmaviivoitin ja Harppi. Lisäksi hän jakoi suuren, jo antiikin aikana tunnetun Argo-laivan tähdistön kolmeksi tähdistöksi: Köliksi, Peräkeulaksi ja Purjeeksi. Hänen eteläisen taivaan tähtiluettelonsa ilmestyi vuonna 1763, vuosi hänen kuolemansa jälkeen, nimellä ”Coelum Australe Stelliferum”. Hänen 14 uudelle tähdistölleen on yhteistä, että ne koostuvat suhteellisen himmeistä tähdistä.
