Tähdistö Pieni leijona

Pieni leijona (Leo Minor)
Pieni leijona · Kirkkain tähti: 46 Leonis MinorisNäytä tähdistö tähtirekisterissä

Tietokortti

Latinankielinen nimi
Leo Minor (LMi)
Kirkkain tähti
46 Leonis Minoris (46 LMi)
Suhteellinen kirkkaus
3,83 mag
Hipparcos-luettelo
HIP 53229
Pinta-ala
232 deg² (sija: 64/88)
Rektaskensio
9h 22m 35s – 11h 06m 51s
Deklinaatio
+22° 50' 15'' – +41° 25' 54''
Naapuritähdistöt
Iso karhu, Ilves, Rapu, Leijona

Näkyvyys

Pohjoinen taivasBerlin
Eteläinen taivasSydney
näkyvissäosittain näkyvissäei näkyvissäklo 22 paikallista aikaa, vähintään yhtenä päivänä kuukaudessa

Tähdistö Pieni leijona

Pieni leijona on pohjoisen pallonpuoliskon tähdistö. Se on osittain sirkumpolaarinen pohjoisnavan suhteen. Tämä tarkoittaa, että osa sen tähdistä on niin lähellä taivaannapaa, etteivät ne Berliinistä katsottuna koskaan laske. Osa tähdistöstä on siellä siis koko vuoden horisontin yläpuolella. Sen kirkkain tähti on 46 Leonis Minoris, jonka nimi on myös Praecipua (johtajatar). Se kuvaa Pienen leijonan tähdistön häntää.

Tähdistö sijaitsee suoraan Leijonan tähdistön yläpuolella ja Ison karhun tähdistön alapuolella alueella, jossa on hyvin himmeitä tähtiä. Taivaan tarkkailija suunnistaa parhaiten Ison karhun tähdistössä olevan ”Otavan” tähtikuvion tai Leijonan tähdistön kirkkaimman tähden, Reguluksen (pieni kuningas), avulla.

Historia

Tähdistön esitteli Johannes Hevelius (1611–1687), tähtitieteilijä ja Kuun kartografian perustaja, vuonna 1687. Ilmeisesti tällä tähdistöllä vain täytettiin aukko taivaankannella, sillä siihen ei liity minkäänlaisia taruja tai kertomuksia. Myös sen tähdet nimettiin vain osittain. Johannes Hevelius ei alun perin ollut antanut tähdille nimiä. Nimi Praecipua viittasi alun perin luultavasti tähteen 37 Leonis Minoris, ja se siirrettiin myöhemmin kirkkaimmalle tähdelle. Virallisesti Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni (IAU) hyväksyi nimen kuitenkin vasta vuonna 2017. Yksittäisten tähtien nimeämisen teki jälkikäteen englantilainen tähtitieteilijä Francis Baily (1774–1844) vuonna 1845 julkaistussa tähtiluettelossaan. Tällöin tähdistön toiseksi kirkkain tähti sai nimen Beta Leonis Minoris. Kirkkain tähti jäi kuitenkin nimettömäksi. Näin ollen tässä tähdistössä ei ole tähteä, jonka nimi alkaisi Alfalla. Kirkkaimman tähden nimi on vielä nykyäänkin 46 Leonis Minoris. Kiinalaisessa tähtitieteessä Pienen leijonan tähdistön kirkkain tähti tunnettiin nimellä 勢四 (Shì sì). Se tarkoitti suunnilleen ”eunukin neljäs tähti”.