Tietokortti
- Latinankielinen nimi
- Dorado (Dor)
- Kirkkain tähti
- α Doradus (α Dor)
- Suhteellinen kirkkaus
- 3,27 mag
- Hipparcos-luettelo
- HIP 21281
- Pinta-ala
- 179 deg² (sija: 72/88)
- Rektaskensio
- 3h 53m 17s – 6h 35m 45s
- Deklinaatio
- -70° 06' 15'' – -48° 40' 12''
- Naapuritähdistöt
- Veistotaltta, Heilurikello, Verkko, Etelän vesikäärme, Pöytävuori, Lentokala, Maalari
Näkyvyys
Tähdistö Kultakala
Kultakala on eteläisen pallonpuoliskon tähdistö. Se on osittain sirkumpolaarinen etelänavan suhteen. Tämä tarkoittaa, että osa sen tähdistä on niin lähellä taivaannapaa, etteivät ne Sydneystä katsottuna koskaan laske. Osa tähdistöstä on siellä siis koko vuoden horisontin yläpuolella.
Vaikka Kultakalan tähdistön tähtiä on vaikea erottaa taivaankannella, tähdistöllä on taivaan tarkkailijoille paljon tarjottavaa Suuren Magellanin pilven (LMC) ansiosta. Se nimettiin portugalilaisen maailmanympäripurjehtijan Ferdinand Magellanin mukaan, koska se tuli Euroopassa tunnetuksi hänen maailmanympäripurjehduksensa myötä. Kyseessä on oma galaksinsa, jossa on monta miljardia tähteä ja joka on noin 160 000 valovuoden päässä; sen voi nähdä paljain silmin. Suuren Magellanin pilven (LMC) koillispäässä on kuuluisa Tarantellasumu (NGC 2070), valtava tähtienmuodostusalue, joka hämähäkkimäisen rakenteensa vuoksi muistuttaa tarantellaa. Myös Tarantellasumu näkyy paljain silmin. Se tunnetaan myös nimellä 30 Doradus, koska sumua pidettiin aiemmin yksittäisenä tähtenä. Sen lähellä leimahti helmikuussa 1987 supernova SN 1987A, ensimmäinen paljain silmin näkyvä supernova sitten vuoden 1604.
Suuren Magellanin pilven (LMC) ansiosta Kultakalan tähdistö on himmeistä tähdistään huolimatta helppo löytää taivaankannelta. Lisäapua tarjoaa Kölin tähdistössä oleva tähti Canopus. Se on taivaankannen toiseksi kirkkain tähti ja sijaitsee Kultakalan tähdistöstä koilliseen.
Historia
Tähdistö esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 1598 Petrus Planciuksen taivaanpallolla espanjankielisellä nimellä Dorado. Dorado tarkoittaa käännettynä oikeastaan ”kultamakrillia” (Coryphaena hippurus), trooppisten ja subtrooppisten vesien ruokakalaa. Petrus Plancius tunsi tämän kalan ja tähtikuvion kahden hollantilaisen merenkulkijan, Pieter Dirkszoon Keyserin ja Frederick de Houtmanin, muistiinpanoista. Vuonna 1603 saksalainen tähtitieteilijä Johann Bayer otti tähdistön tähtikartastoonsa nimellä Dorado. Johannes Kepler antoi sille vuonna 1627 Rudolfinisissa taulukoissa nimen Xiphias (miekkakala). Tätä nimeä käyttivät myöhemmin myös Halley, Hevelius ja Johann Elert Bode teoksessaan Uranographia (1801). Saksan kielessä on säilynyt nimi Schwertfisch (miekkakala), kansainvälisesti käytetään nimeä Dorado. Usein nähtävä käännös ”kultakala” on harhaanjohtava, sillä tarkoitetaan kultamakrillia.
